Pelko

Se on muotoon muuttava, järjettömän suuri ja raskas. Se on välillä kaikkialla kehossani, joskus vain mahassa ja sormissani. Se rutistaa minua kasaan tai ravistelee kovin ottein. Tuntuu, että se on iätön ja kuolematon. Se voi saada minut vainoharhaiseksi, takertuvaksi, herkäksi, itsetuhoiseksi. Todennäköisesti se vaikuttaa vain lähipiiriini. Kukaan ei kaipaa seuraasi, se ilkkuu, ei kannata edes yrittää muuta kuin olla hiljaa tai kuolla, se nauraa. Se puhuu teini-ikäisen tytön itsevarmuudella ja välillä äitini äänellä. Se tuoksuu tupakalta talvisena pakkaspäivänä koulun tupakkapaikalla.

H