J A A N A  H U L D É N
Traumapsykoterapeutti · Kouluttajapsykoterapeutti (k)

Trauma ei ole elinkautinen tuomio

Τ raumatisoituneet ihmiset kärsivät pelottavista ja usein omalaatuisista oireista. Näihin oireisiin saattaa kuulua mm. menneitä tapahtumia koskevat muistivälähdykset, ahdistus, paniikkikohtaukset, unettomuus, masennus, psykosomaattiset oireet, avoimuuuden puute, väkivaltaiset ja ennalta-arvaamattomat raivokohtaukset ja toistuva tuhoava käyttäytyminen. Ihmiset jotka olivat kerran terveitä saattavat ajautua "mielipuolisuuden partaalle" suhteellisen lyhyen aikaa kestävien tapahtumien seurauksena. Kun puhutaan "traumasta", useimmat ajattelevat sotaveteraaneja tai ihmisiä, jotka ovat lapsena tulleet hyväksikäytetyiksi tai pahoinpidellyiksi. Yleisin traumaterapiassa hoidettava trauma on kiintymyssuhdetrauma: suhde vanhempiin ei ole (eikä ole ollut) turvallinen vaan suhde on ollut turvaton, välttelevä, ristiriitainen tai jäsentymätön.

Trauma on saattanut muuttua niin arkiseksi, että useimmat eivät enää edes tunnista sen läsnäoloa. Jokaisella meistä on jossakin elämänvaiheessa ollut traumaattisia kokemuksia. Nämä kokemukset eivät kuitenkaan välttämättä aiheuta ilmeistä traumaperäistä stressiä. Koska trauman oireet voivat laukaisevan tapahtuman jälkeen pysyä vuosikausia piilevinä, jotkut traumatisoituneet eivät kärsi oireista – vielä. Sekä trauman syyt että sen oireet ovat uskomattoman moninaisia ja vaihtelevia. Nykyisin ymmärretään, että trauma on yleinen reaktio, jonka laukaisijana voi toimia myös näennäisen vähäpätöinen tapahtuma. Hyvä uutinen on, että ei ole välttämätöntä elää traumatisoituneena – ei ainakaan loppuelämää. Trauma voidaan parantaa, ja sen syntyminen voidaan ehkäistä vielä helpommin. Trauman synnyttämät omalaatuiset oireet voidaan hoitaa, jos annamme luonnollisten biologisten vaistojen toimia oppaina. On opittava kokonaan uusi tapa ymmärtää ja kokea itsemme, että toipuminen kävisi mahdolliseksi. Useimmille meistä tämä merkitsee sitä, että on opeteltava elämään oudossa, uudessa maassa.

Lähde: Peter A. Levine: Kun tiikeri herää. Trauma ja toipuminen. Traumaterapiakeskus 2008. [Muokattu 06/04/2016]